Hae tästä blogista

maanantai 29. elokuuta 2016

Tiikeriä ja raitaa

Monesti olen miettiny että ostaisisin Novitan Viidakko lankaa tiikeri kuvioisena, mutta jostain syystä en sitä koskaan ostanu. Nyt se oli kuitenki tokmannilla alennuksessa ja päätin ostaa sitä yhen kerän. Lanka tuntu hirveän karhealta ja oli siinä joku outo hajuki, mutta sain siitä sukat kuitekki tehtyä vaikka hitaasti tuntu etenevän. Ekaa kertaa en tehny koko vartta joustin neuleena vaan tein vaan lyhyen resorin mustalla ja sitte vaan ainaoikeaa. Pääsi paljon paremmin oikeuksiinsa nuo  raidat tällä tavoin. Yllättävän hyvin tuntu myös pysyvän jalassa tämän malliset sukat. Miksihän en ole aiemmin tehny tämmösiä? Poika luuli koko ajan että teen sukkia sille ja tuli muka kokeilemaan valmiita sukkia. Pitää varmaan jämälangoista kutoa sille omat tiikeri sukat. Toivottavasti lanka riittää.

Tämmöset niistä sitte tuli. Vähän harmittaa, että kuvio on erilainen, mutta ei se haittaa. Enkä jaksasnu alkaa kuvaamaan mitenkään hienosti. Näille ei vielä ole mitään osoitetta, mutta eiköhän ne joskus jonku varpaita pääse lämmittämään. :)

Tämmöset sukat on nyt tulossa puikoilla. Novitan Raitaa. Näistä tulee kans ihan perinteiset sukat eli joustinta koko varsi. Kokeilin myös kutoa vartta niin että silmukat oli kolmella puikolla, kuten kuvasta näkyy, mutta se ei oikein toiminu minun nakkisormilla, eli jatkan normaalisti neljällä puikolla kutomista ja toivon että valmistuu pian. :)

~Maryo~

maanantai 15. elokuuta 2016

Ikuisuusprojekti valmis!

Aloin kutomaan pojalle tilkkupeittoa silloin kun se oli n. 4kk ja sain sen valmiiksi juuri sopivasti kun se täyttää tässä kuussa 2 vuotta. :D Ohjeen löysin Jonna Hietalan Kerällä kirjasta. Lankana oli Novitan isoveli ja 6mm puikot. Ohje oli sinänsä helppo, kutoa vaan erilaisista ja värisistä tilkuista kaistaleet, jotka ommellaan sitte yhteen. Tarkotus oli viellä tehdä peitosta vauvalle sopiva, eli ei kauhean iso. Kuulostaa helpota eikö? Eihän se kuitenkaan mulla ihan niin helposti menny. 

Ensimmäistä kaistaletta päätellessä huomasin, että siitähän tulee vauvalle liian iso, mutta eihän se haittaa. Tulee vaan pitkä ikäsempi. Tein kaistaleen kerralaan ja arvioin työn edetessä että montako niitä tarvii. Seittämän kaistaletta näytti riittävän, eikä tarvi enää kun yhdistää ne. Siinä ongelmaksi vaan tuli se että en tienny miten. Motivaatio oli aika kauan aikaa hukassa ja jossain vaiheessa hoksasin sitte googlettaa ohjetta, että miten ne sais nätisti ja helposti yhdistettyä ja löysinki ohjeen miten se päältä ommeltiin kiinni. Sitte ei muuta kun ompelemaan. Käytin päättelemättömiä langanpäitä ompeluun ja päättelin ne sitä mukaa kun työ eteni, ettei tarvi sitte lopussa alkaa päättelemään milioonaa lankaa. Se ei edenny niin nopeasti kun luulin, jokaisessa kaistaleessa oli kuitenki 10 tilkkua. Pikkuhiljaa sain kuitenki kaistale kerrallaan peiton kasvamaan. Kun aloin kolmanneksi viimeistä kaistaletta ompelemaan kiinni niin mikään kaistale ei sopinukkaan seuraavaksi. Kokeilin monta kertaa ja joka suunnasta, mutta niille ei vain löytyny paikkaa. Olin ottanu kuvan valmiista kaistaleista rinnakkain ja sieltä sitte tarkistin, että kaikille oli kuitenki paikka, mutta olin vaan aloittanu yhdistämisen väärästä kohtaa kun luulin että ei sillä ole väliä. Itkuhan siinä tais tulla kun olis pitäny alkaa purkamaan työtä johon olin nähny jo paljon vaivaa ja ne langatki oli jo tietenki päätelty. Työ jäi laatikkoon odottamaan kun ei löytyny motivaatiota sen tekemiseen. 

Vuoden se varmaan ootti siellä laatikossa ja vaihto kaupunkiaki siinä välissä  kun muutettiin oulusta rovaniemelle. Nyt pitkien helteiden jälkeen saapuva syksy toi mukanaan käsityö innostuken ja kotona istuin ja mietin ääneen, että yritänkö korjata sitä peittoa vai alanko kutomaan sukkia, mies sano että yritä sitä peittoa korjata. Kaivoin sitte peiton laatikosta, että katon ees mistä kohtaa sitä pitää alkaa purkamaan. Levitin sen lattialle ja kaivoin kaistaleet esiin ja etin kohtaa mitkä ei sopinu jatkoksi, mutta yhtäkkiä kaikille kaistaleille oliki paikka! En ymmärrä miten se on mahollista. Aivan varmasti kun viimeksi katoin niin ne ei sopinu mihinkään. Jotain mystistä siellä laatikossa oli varmaan tapahtunu, kun oli itekseen työ korjaantunu. Jännästi löyty sitte motivaatio peiton valmistukseen ja sinä iltana ompelinki jo yhen kaistaleen kiinni. Seuraavana päivänä ompelin kaks viimistä kaistaletta kiinni ja vielä virkkasin kiinteillä silmukoilla peiton ympäri niin että lopputuloksesta tuli nätimpi. Nyt peitto on valmis ja lämmittää pienen pojan päikkäreitä... Toivottavasti vielä monia vuosia <3

 Tämmönen siitä sitte tuli. Väri valintoihin olen tosi tyytyväinen.

Hyvin kelpasi pojalle :)

Siniset on korinpohjaneuletta, harmaat on sileää neuletta kiertäen, mustat on ainaoikeaa, valkoiset on puolipatenttimuunnosta ja ruskeat on kaksinkertaista helmineuletta.

Olen kyllä melko tyytyväinen tähän työhön ja erilaiset tilkut tekee siitä hienomman. Muutama virhe työstä löytyy, mutta niistä mie en ala ressaamaan. Ompahan ite tehdyn näkönen. :)

Pitäisköhän laittaa sinne samaan laatikkoon missä peitto oli vuoden, kaikki päättelemättömät ja keskeneräiset työt. Tapahtuiskohan niillekki jotain mystistä siellä. :)

~Maryo~

perjantai 12. elokuuta 2016

Syksy

Jotenki unohtuu aina tämä blogin päivitys. Johtuu varmaan siitä että sitä ei oikein puhelimella voi tehdä ja konetta ei vaan jaksa koskaan kaivaa esille. Menny taas koko vuosi ilman päivityksiä. En kyllä ole tainnu tehdäkkään juuri mitään valmiiksi asti. Pari työtä on vastustanu ja ne on vieny sitte motivaation kaikista uusistaki töistä. Pari suunnitelmaa on kuitenki mitä tässä vois talven aikana yrittää tehdä. Niistä toivottavasti myöhemmin lisää ;)

Sain nyt tietonetta ja kännykkää yhdessä käyttäen lisättyä muutaman kuvan siitä mitä olen saanu aikaseksi, ja mistä siis löyty kuvat.

Ompelukone suostu yhteistyöhön ja tein pojalle hernepusseja. Niillä on ollukki kiva leikkiä ja ne on myös hyvä lahjaidea tuttavien lapsille.

Ihan perus villasukat Novitan raita langasta joka löyty kaapista, jolle en keksiny mitään muuta projektia. Samasta langasta tein myös perus sukat pienelle lapselle. Niistä en ollu ottanu kuvaa. Eikä muuten pääse väri oikeuksiinsa tässä kuvassa, on siis oikeasti semmonen vaahtokarkkien värinen :D

Nämä tossut tein kun näin ohjeen jostaki. Olisko ollu että näin facesta ja ohje oli Novitalta. Muokkasin ohjetta sen verran että virkkasin keltaisella korkeamman reunan tuohon että pysyy jalassa paremmin ja nyörit että voi kiristää sopivaksi. Lankana Novitan 7-veljestä.

Yritän taa kunnostautua tässä päivittämisessä ja vois jokus laittaa vaikka projekti kuviaki eikä aina vaan valmiista töistä.

~Maryo~